Odottamaton tapahtuma, jolla on kuitenkin dramaattinen vaikutus maailmaan. Toisinaan se lentää sisään ja ulos, mutta se jättää jälkeensä laukaisimen. Musta joutsen on palannut.
Tilanne ei ollut erilainen vuonna 2008, jolloin se iski voimakkaasti maailmanlaajuiseen rahoitusjärjestelmään. Tai vuonna 2011, kun velkakriisi ravisteli Eurooppaa. Maailma ei ole vielä toipunut vuosikymmenen takaisen kriisin seurauksista, mistä ovat osoituksena nollakorot ja jatkuva määrällinen keventäminen. Alkuperäisen järjestelmätuhon vaikutukset jatkuvat yhä, mutta musta joutsen on jälleen kerran lentänyt maailman yllä. Tällä kertaa vielä suuremmilla mahdollisilla seurauksilla.
Maat taistelevat kriisiä vastaan
Epidemiologisilla tai taloudellisilla kriiseillä on ainakin yksi yhteinen piirre: ne voidaan pysäyttää. Monet Aasian maat ovat osoittaneet, miten pahanlaatuisen viruksen leviämistä voidaan torjua ja miten se voidaan poistaa lähes kokonaan. Johtamisen ja valtiomiesten kannalta se on vaikea tehtävä, mutta se on mahdollista.
Niin kauan kuin ryhdytään nopeisiin ja tehokkaisiin toimiin ja viruksen leviäminen pysäytetään ensimmäisessä vaiheessa, kuten esimerkiksi Singaporessa on tehty, taloudelliset seuraukset ovat minimaaliset. Jos taudinpurkauksesta kuitenkin tulee epidemia, vaiheet ovat paljon monimutkaisempia ja kivuliaampia. Etelä-Korea on myös osoittanut, että tällainen tilanne voidaan hallita.
Euroopan epäonnistuminen
Eurooppa on jäänyt paljon jälkeen ennaltaehkäisyssä ja suunnittelussa, mahdollisten tartunnan saaneiden testaamisessa sekä tiedonkeruussa ja arvioinnissa. Mutta myös yksilöiden suhtautumisessa epidemian leviämiseen. Ei siis ole yllätys, että tartunnan saaneiden määrä kasvaa tuhansilla päivässä monissa Euroopan maissa. Ja pelko siitä, että ne ylittävät Kiinasta tulevan tason, on vahvistunut.
Wuhanin alueen taloudellisen tuotannon romahdus on osoittanut, miten voimakas vaikutus karanteenilla voi olla maan talouteen. Kiinan talouden notkahdus ensimmäisellä neljänneksellä oli suurin sitten mittauksen alun. Tämä on myös herättänyt suurta huolta Euroopan talouden terveydestä, sillä epidemia jatkaa kasvuaan.
Tilanne Euroopassa on täysin erilainen kuin Aasiassa. Aasialaisessa arvoluokituksessa perhe oli ensimmäisellä sijalla ja valtio sen alapuolella, Euroopassa taas yksilö itse. On käynyt ilmi, että suurin uhka epidemian leviämiselle vanhalla mantereella ei ole vain Euroopan valmistautumattomuus epidemiaan, vaan erityisesti länsimainen individualismi.
Yhdistyneessä kuningaskunnassa jopa neljännes väestöstä kieltäytyi muuttamasta tapojaan koronaviruksen vuoksi. Britannian hallitus ei ole edes kantansa perusteella ryhtynyt jyrkempiin toimenpiteisiin, kuten joukkotapahtumien peruuttamiseen tai koulujen sulkemiseen.
Globalisaation nykyisen aikakauden loppu?
Koronavirus aiheutti 1,5 prosentin laskun verrattuna odotettuun skenaarioon ilman pandemiaa. Myös monet eurooppalaiset pandemiat ovat johtaneet kaupan vähenemiseen. Vahvemmat kauppasuhteet ennen kriisiä nostivat elintasoa. Kaikki pelko terveyden puolesta toi tyyntymisen. Espanjalaisen influenssan loppumisen myötä päättyi teollisen globalisaation ensimmäinen aikakausi, jota ensimmäisen maailmansodan jälkimainingit olivat jo heikentäneet. Koronakriisi voi näin ollen tukkia Kiinasta tulevan toimitusketjun, joka on rakentunut kahden viime vuosikymmenen aikana.
Voimme sanoa, että pandemiat nostavat palkkoja, mutta ne tuovat pettymyksen reaalituottoihin. Toisin kuin muissa katastrofeissa, kuten sodissa tai luonnonkatastrofeissa, pandemioiden jälkeen pääoman kysyntä ei kasva, minkä vuoksi reaalikorot pysyvät pitkään vaatimattomalla tasolla.
