Tilanne maailmassa monimutkaistuu päivä päivältä. Tartunnan saaneiden ihmisten päivittäinen määrä kasvaa jatkuvasti, ja lääkärit ja hoitohenkilökunta ovat jo nyt tappavan koronaviruksen uhreja.
Ei ole niin, että sankareita tehdään vaikeina aikoina. Vasta silloin saamme tutustua heihin. Heillä voi olla kymmeniä kasvoja, ja kadulla heidät voi unohtaa. Mutta juuri siksi näiden vaikeiden aikojen on tultava, jotta voimme nähdä muutakin kuin heidän kasvonsa. Heidän voimansa, kestävyytensä, kykynsä sinnitellä, voittaa suurimmat vaikeudet ja vastoinkäymiset tietyssä tilanteessa tai ottaa iskuja vastaan, riskeerata terveytensä, kaatua seitsemän kertaa ja nousta kahdeksan kertaa.
Koronavirus on vastustuskykyisempi kuin luulimme. Siksi on mahdotonta valita vain yhtä alaa, joka tekee eniten yhteiskunnalle sen nykytilassa. Vaikka suurin hyökkäys kohdistuu ensihoitajiin, suuri kohteliaisuus kuuluu myös poliiseille, palomiehille ja sotilaille. Meidän ei pidä myöskään unohtaa myyjiä, jotka ovat päivittäin paineen alla ja vailla erityistä suojaa. Aivan alkuaikoina kaikki yrittivät hankkia ruokaa koteihinsa, ja valintamyymäläketjut olivat niitä paikkoja, joihin kerääntyi eniten ihmisiä ja joissa oli siten suurin todennäköisyys tartunnan leviämiseen. Myös kuorma-autonkuljettajat, joiden on toimitettava riittävästi ruokaa supermarketketjuille, ovat vaarassa saada tartunnan.
Kun me kaikki yhdistämme voimamme, voimme yhdessä pitää pääteollisuutemme toiminnassa, jotta meillä on jotain syötävää ja joku, jonka puoleen kääntyä sairauden ja hädän hetkellä. Koska elämä ei ole lakannut olemasta, ja on vielä muita sairauksia, jotka yleisesti kohtaavat meidät ja joita on käsiteltävä akuutisti.
Elämä ei ole pysähtynyt, vain toimintaedellytyksemme ovat muuttuneet.
