1. Valvontaviranomainen voi myöntää työnantajalle kirjallisen sopimuksen perusteella kuljetusavustuksen työmatkoihin (jäljempänä ’avustus’), jos työnantaja järjestää työntekijöille päivittäisen kuljetuksen työmatkoihin sillä perusteella, että julkisilla liikennevälineillä ei ole todistettavasti mahdollista kuljettaa työntekijöitä lainkaan tai työnantajan tarpeita vastaavassa laajuudessa. Korvausta ei voida myöntää, jos alle 60-vuotiaan työmatkakuljetukseen on myönnetty korvaus.
  2. Jos 1 kohdan edellytykset täyttyvät, rahoitusosuus on enintään 50 prosenttia kustannuksista, jotka aiheutuvat työntekijöiden kuljettamisesta työpaikalle ja takaisin.
  3. Jos työnantaja on luonnollinen henkilö, korvauksen myöntää se viranomainen, jonka alueella työnantajalla on sääntömääräinen kotipaikka tai pysyvä asuinpaikka.

Rahoitusosuutta koskevan sopimuksen on sisällettävä:

  1. sopimuspuolten henkilö- ja tunnistetiedot,
  2. kuukausittain kuljetettavien työntekijöiden määrä,
  3. kuljetusmatka kilometreinä,
  4. arvioidut kuukausittaiset henkilökuljetuskustannukset,
  5. 1 kohdassa tarkoitettujen tosiseikkojen osoittamistapa,
  6. rahoitusosuuden enimmäismäärä, sen erittely ja maksutapa,
  7. korvauksen myöntämisen edellytykset,
  8. menetelmä, jolla valvotaan sovittujen ehtojen noudattamista,
  9. ehdot ja avustuksen selvittämisen määräaika,
  10. tapa, jolla rahoitusosuus tai sen osa maksetaan takaisin, jos sovittuja ehtoja ei noudateta,
  11. työnantajan sitoumus ilmoittaa valvontaviranomaiselle kaikista sovittujen ehtojen muutoksista viimeistään 30 kalenteripäivän kuluessa,
  12. vakuutus- ja työeläkeviranomaisen sitoumus maksaa työnantajalle kuukausittainen maksu viimeistään 30 kalenteripäivän kuluessa siitä päivästä, jona työnantaja on toimittanut asiakirjat,
  13. muut sovitut tiedot.